Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
30.09.2008 - 16:28
Eipä näitä päivityksiä ole taas hirveesti tullut tehtyä. Kovasti oli tarkoitus lisätä muutamia kuvia useilta kiipeily- ja vaellusreissuilta, mutta 'kiirus' ja laiskuus veivät ajan. Jos vaan uskotte, niin hienohko kuvakollaasi oli jo käsiteltynä tietokoneellani valmiina blogiin. Sitten tapahtui jotain, mitä on odotettu tapahtuvaksi jo jonkin aikaa (olihan tietokoneeni takuu rauennut jo vuoden päivät sitten). Läppärini otti ja hajosi.


Sakkeus killuu auringonlaskuun. Kuvan otti Risto Nousiainen.

Vielä on epäselvää, mitä tarkalleen tapahtui, mutta varmaa on se, että masiina on tiensä päässä. Toivottavaa olisi, että kesän aikaan otetut kuvat saadaan vielä tongittua kovalevyltä. Niistä ei ole varmuuskopioita. Syynä tähän, luonnollisesti, viittaan jo aiemmin mainitsemaani 'kiirukseen'. Tai no, laiskuuteen - mitäpä tässä enää kierteleen. Kesä sitten viime päivityksen on mennyt mukavasti laiskotellen ja nautiskellen, mahdollisuuksien mukaan kiiveten ja työssä käyden.
07.08.2008 - 15:49
Tänä aamuna ennen töitä kävimme Erikin kans kiipeileen muutaman köydenmitan verran Salevella. Reitti oli kuvattu topokirjassa keskivaikeaksi: 6b+, 6b, 5+, 5+ ja 4+. Oman tuntemuksemme mukaan lähempänä olisi ollut: 7a, 6c, 6c, 6a ja 5, mutta eipä sillä hirveesti merkitystä ole, kun pääsimme kuitenkin ylös asti. Oikein hieno reitti oli. Täpärästi vältimme sadekuurot, joita leijaili Geneven yllä - tuulesta saimme kyllä osamme ja muutama pisarakin taisi löytää perille.


Kiipeämämme reitti. Kuvan oikeassa laidassa olevan halkeamareitin kiipesimme Timon kans kolme vuotta sitte.
05.08.2008 - 01:48
Viikonloppuna kävimme kiipeilemässä pari päivää ranskalaisen kiipeilylehden suosittelemassa kohteessa, josta löytyy kuulema Sveitsin parasta kalkkikiveä. Lupaukset eivät olleet täysin perättömiä, korkeintaan hieman liioiteltuja. Gastloseniin ajaa Genevestä noin pari tuntia, jonka jälkeen parkkialueelta kävellään vielä reilusti toista tuntia kiipeilysektoreille. Lämpimällä säällä matka voi tuntua pitkältä.

Kohde on erittäin miellyttävä sekä kiipeilyltään että maisemaltaan. Tällaisessa maisemassa pelkästään päiväkävely antaa sielulle lepoa, puhumattakaan kiipelystä. Kahdesta koluamastamme sektorista molemmissa reitit olivat upeita, ensimmäisessä kivi oli tosin varsin terävää ja siten kuluttavaa. Terävä kalkkikivi on melko yleistä lähestyttäessä 2000 metrin korkeutta. Gastlosenin kiipeilysektorit ovat n. 1800 metrissä (muistaakseni).


Varsin vaikuttava rivistö. Ensimmäisen päivän sektori kuusien vasemmalla puolen.


Sveitsiläistä kesämaisemaa parhaimmillaan.


Ekana päivänä keli oli hieman utuinen ja pohjoisseinällä välillä jopa hyytävä.


Toisena päivänä lämpöä riitti, vaikka myssyt tuntuvat pysyvän kiipeiljöiden päissä.


Vuoristossa liikuttaessa on hyvä varustautua auringon paahteeseen. Keinot ovat monet.


Erik tunnustelee Sveitsin parasta kalkkikiveä.


Lisää hulppeaa maisemaa. Taustalla jopa jäätikköä.


Näitä kavereita apleilla riittää. Sanonnan mukaan vuorilla kuolleiden alppinistien sielu siirtyy näihin lintuihin ja sen tähden niille usein tarjotaen eväiden tähteet.

18.07.2008 - 22:38
Keskiviikkoiltana kävimme Sakun ja parin vieraansa kanssa Montreuxissa jazzaamassa. Tosin yhtyeet joita menimme katsomaan eivät ihan jazz-kategoriaan mene. Illan pääesintyjänä Miles Davis Hall-salissa oli Interpol, jota edelsi kaksi lämmittäjää - The National ja The Kissaway Train. Illan suurin esiintyjä oli toisessa salissa. Lenny Kravitz soitti siis samaan aikaan Stravinski auditoriossa.


Reilun tunnin junamatkan jälkeen söimme iltapalaa Montreux'ssa Geneve-järven rannalla.


Ennen keikkaa ihastelimme vielä auringonlaskua.


Näitä riittää.


Kikkailua uudella kameralla.


Kuva kertokoon.


Lavalta.


Ja vielä.
08.07.2008 - 00:13
Pitkästä aikaa jos päivittäis blogia. Ihan vähän vaan. Tänään kävin pyöräilemässä Juralla ja rupesin sitten maps.google.com :sta tarkistaan reitin pituutta. Samalla löytyi feature, jolla ko. reitin/kartan voi liittää omille sivuilleen. Näin saan kuvan ja syyn päivittää blogin. Jeeii.

 
Näytä suurempi kartta

Karttaan merkattu reitti on tuossa takapihan lähimaastossa, Juralla. Reitti jakautuu kolmeen etappiin: ensin noustaan 500-600 korkeuserometriä n. 10km matkalla. Tämä ottaa noin 45-50min. Sen jälkeen edetään kutakuinkin korkeukäyrää pitkin seuraavat 10km ja lopuksi lasketellaan kotipihalle viimeiset 10km. Kokonaisuudessaan reitti vie aikaa 1h30min - 1h45min.

Muuten kesä on edennyt verkkaiseen tahtiin töiden, kiipeilyn ja rentoilun merkeissä. Kiipeilykausi ehdittiin avata toukokuussa mm. Annotissa, Verdonissa ja tietty lähiseutujen kallioilla on ravattu ahkerasti. Vauhtiin siis päästiin. Sittemin olkapää on hieman vaivannut ja kiipeilyn saralla on jouduttu vähän keventämään tahtia.


Kesän ensimmäinen 6c flash.

Muutoksia St.Geniksen miehityksessäkin on taas tapahtunut, kun Midas muutti takaisin Suomeen leikkimään kotia Ainon kanssa. Midaksen huoneen vuokraa kesäksi entinen Pariisiin muuttanut kämppiksemme Kieran, joka aikoo viettää kesän enimmäkseen tässä osassa Ranskaa.

Lopuksi vielä mainittakoon, että uusi kamera on hankinna alla ja piakkoin saan taas ehkä otettua kuvia ja siis päivitettyä blogiakin. Ehkä.

29.04.2008 - 22:00
Viimeisen viikon aikana kesä on laittanut pitkään jatkuneen talven siltaan aurinkoisilla, lämpimillä ja pitkillä päivillään. Sitä ennen ehdimme kuitenkin nauttia vielä huhtikuun dumpeista. Toissa viikonloppuna kävimme Skipen ja Midaksen kanssa laskemassa Grand Enversillä, jossa syvääkin syvempi lumi ja keskipäivänaurinko kruunasivat jäätiköllä vietetyn päivän. Päivän kohokohtiin kuului myös jäätikölle pudonnut kamera, jonka ansiosta jutun kuvat jälleen kerran jonku muun ottamia. Tällä kertaa siis Skipe ja Midas vastaavat kuva-anneista.


Huhtikuun pyydä pöllyää. Kuva: Skipe


Ja vielä. Kuva: Skipe


Jäätiköllä ihastellaan maisemia. Kuva: Midas

Viime lauantaina aamupäivällä ajelimme Midaksen kanssa vielä viimeisen kerran Chableen ja Verbieriin. Lauantaina kävimme kiipeilemässä 'hampaalla' ja sunnuntaina hiihdimme kauden viimeiset loskahiihdot Verbierin keskuksessa. Hiihtokauden loppua tämä ei vielä tarkoita, sillä Chamonixin kukkuloilla on hiihdettävää vielä varmasti kesäkuun alkuun asti. Hiihtokaudenjatko saa kuitenkin odottaa vapun yli, sillä suunnitelmissa on kiipeilyreissu eteläiseen Ranskaan. Suuntana on Annot ja Gorges du Verdon.

Sunnuntaina siivosimme ja luovutimme pois myös Le Chablen talvikämppämme ennen paluumatkaa St.Genikseen. Kotimatkalla pysähdyimme vihdoin Sveitsin Monacossa, Montreuxissa. Kolme kautta Montreuxin ohi ajaneena oli jo aikakin käydä katsomassa miltä kuuluisien Jazz festareiden koti näyttää läheltä. Aikamme ihasteltuamme rantaboulevardilla ja pousailtuamme Freddie Mercuryn patsaalla (Mannerheimin patsasta emme onnistuneet näkemään) kävimme syömässä järven rannassa sijaitsevassa italialaisessa ravintolassa "maailmanmestaruus"-pizzat.


Lac Léman (Genevejärvi) Montreuxista käsin. Kuva: Midas


Sveitsin Monaco - Montreux. Kuva: Midas
14.04.2008 - 17:30
Kun tässä nyt on laiskaksi ruvettu, niin jatketaan samoilla linjoilla. Tällä kertaa sijaisbloggaajanani toimii Aino, joka kertoo blogissaan kuinka paljon oli Aurinkoa Bec des Rossesilla. Laskimme siis jälleen Beciltä ja reittinä kuta kuinkin suunnilleen just sama kuin viime kerrallakin. Ja tähän varastan Ainolta vielä muutaman kuvan, jotta ulkoasu näyttäisi edes vähän päivitetymmältä. Eli kuvat on ottanut Aino.


Mie matkalla toppiin.


Aino ja Midas topissa.


Midas kurvailee yläkentällä, josta kurvasimme sitten harjanteen yli vasemmalle.


Mie pompin ja kaadun ihan vähäsen.

PS. Mistä tietää, että kuvan laskijan hyppy tulee päätymään kaatumiseen? No, laskijathan huomaavat heti, että pomppijan oikea käsi on jäänyt taakse, josta merkkinä pepusta sojottava sauva, mikä puolestaan on merkki jo menetetystä tasapainosta. Siitä sen tietää.

03.04.2008 - 17:08
Eletään jo huhtikuun alkua ja lumi Alpeilla on kauden parasta. Tai ainakin sitä on paljon. Näyttäisi, että kausi jatkuu vielä pitkälle toukokuuta. Viikonloppuna laskimme mm. Bec des Rossesilta ja bäkkärilläkin tuli taas käytyä. Viikonlopun päätimme raivokkailla juhlilla. Genevessä puolestaan alkaa olla jo aika kesäistä. Omenapuut kukkivat pihalla. Omenapuista ja viime viikonlopun hiihdoista lisää Midaksen blogista.



Sunnuntainen reitti Bec des Rossesilta. Kuvan ottanu Midas.
25.03.2008 - 22:11
Pääsiäisenä tuli taivaalta pyydan paskaa oikein kunnolla. Sitä piti sitten koko loma siivota. Ensin pari päivää metsälaskua ja sitten pilviverhon raottua hiihdeltiin vähän ylhäälläkin. Vedettiin muun muassa nortti, joka olikin sitten ihan priima kunnossa. Niin kuin taitaa olla tällä hetkellä mäki kuin mäki. Ihan missä vaan. Kaikilla on kivaa kaikkialla! Tässä pari ruutua - kuvaajina Karoliina ja Maiju.


Mie pöllytän syvää lunta eli pyydan paskaa.


Sitte pöllytän vielä lisää.


Tässä kerään vauhtia, että voin pöllyttää vielä vähän.
16.03.2008 - 21:29
Viimeisen kahden lomapäivän aikana ehdimme vielä kerran randolle. Loman loppusaldoksi saimme noin 4200 metriä nousua, mikä jäi vaietusta tavoitteesta kahdeksansataa metriä. Viimeiset metrit olisimme tosin helposti saavuttaneet, elleivät aurinkoinen sää ja kallioiden kutsuvat siluetit olisi saaneet meitä muuttamaan lauantain suunnitelmia. Ehkä edellisen illan lomanpäättäjäis-, siivous- tai muuten vaan-kekkuleillakin oli oma osansa päätökseen.

Viimeisenä päivänä jatkoimme siis jo hyvässä vauhdissa olevaa kiipeilykautta. Krapulakiipeily sujui jälleen yllättävän hyvin ja muutama onsight saatiin taas taskuun. Kiikkujen  jälkeen ajelimme takaisin Geneveen, jossa kävimme sunnuntaina joka vuotiseen tapaan Geneven autonäyttelyssä valitsemassa vuoden messuvoittajan. Lamborghini vei pytyn yksimielisesti lyöden viime vuotisen voittajan Ferrarin, joka puolestaan oli suuri pettymys meille kaikille.


Viimeisenä randopäivänä nousimme noin 700 metriä "Finnish Open"-kukkulan päälle.


Eteläränni suomikinkaman takana. Timo laskee kurun yläosassa - yksinäinen jälki on minun.


Lauantaina sää oli kesäinen ja kiipeily tuntui jälleen varsin luonnolliselta tavalta päättää loma. Kuva: Ilkka Uusitalo


Krapulasta huolimatta mieli oli valpas ja kosketus herkkä. Kuva: Ilkka Uusitalo


Näissä maisemissa mielellään kiipeilee ja laskee. La Graveen paluu on väistämätön tosiasia. Kuva: Ilkka Uusitalo

Kirjoittaja
Sveitsi-Ranska on toinen kotimaani epäsuorasti suomalaista julkisuuden henkilöä lainatakseni.
Olen asunut Ranskassa ja käynyt töissä Sveitsissä jo kaksi vuotta. Blogi seuraa kuvin ja selityksin aikaani Alppien lumossa jo toista vuotta.

"On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin." -Nuuskamuikkunen