Bec des Rosses (3222m). Hiihtämämme linja näkyy kuvaan päin olevalla sivulla.
Sukset selässä valmiita portaita ylöspäin.
Reitti kulkee harjannetta pitkin. Näkymät joka suuntaan ovat komeat.
Reitin ainoa haastava kohta, kurun kapeikko, oli tänän vuonna hyvässä kunnossa.
Maaliskuun viimeisenä päivänä skinnasimme Mikun ja Hetan kanssa Martignyn lähellä sijaitsevan puuteriparatiisin takamaastossa väijyville kuruille. Vaellus kestää noin tunnin, jonka jälkeen edessä on vielä nousu kurun toppiin. Kurut eivät ole kovin pitkiä, joten loppunousu on helppoa. Päivässä näitä kuruja ehtisi laskea useammankin. Me tyydyimme kuitenkin yhteen.
Heta hiihtelee kohti taustalla häämöttävää kohdetta.
Ski de randonnèe.
Miku ihastelee koskemattomia kuruja.
Ja eikun jalkaa toisen eteen. Kurujen nouseminen randosuksilla on hiukkasen hidasta. Yleensä tässä vaiheessa sukset heitetäänkin selkään.
Miku kaahailee loppukentän puuterilumella.
Saatiimpa ainakin yksi ränni siivottua. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut kyllä käydä siivoamassa useampikin kuru. No jäipähän pojillekin jotakin.
Heta hiihtelee kohti taustalla häämöttävää kohdetta.
Ski de randonnèe.
Miku ihastelee koskemattomia kuruja.
Ja eikun jalkaa toisen eteen. Kurujen nouseminen randosuksilla on hiukkasen hidasta. Yleensä tässä vaiheessa sukset heitetäänkin selkään.
Miku kaahailee loppukentän puuterilumella.
Saatiimpa ainakin yksi ränni siivottua. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut kyllä käydä siivoamassa useampikin kuru. No jäipähän pojillekin jotakin.
Kommentit