Kolmen päivän hiihtoloma tuntuu ihmeellisen pitkältä, vaikka normi viikonloppuun tulee pidennystä vain yksi päivä. Tällainen järjestely sopii minulle aika hyvin. Sillä, jos todella laskee kaikki kolme päivää, on lepo jo tarpeen. Neljä päivää toimistolla menee hyvin levätessä. Iltaisin tosin pitää vetää kiipeilytreenit.

Lauantaina viimeisen laskun päätteksi saimme ihailla luonnon tarjoamaa valoshowta.

Viikonlopun sää oli aurinkoinen ja viime viikon dumpin jälkeen lumitilannekin oli loistava. Perusoffareiden puuterit oli tietty jo siivottu, mutta pikku haikeilla ja reitin muutoksilla siitä pääsi vielä nauttimaan. Tämän viikonlopun teemana olikin haikkailu, vaikka randolle emme sentään vielä lähteneet - lähempänäkin oli laskettavaa.

Aamun ensihaikin jälkeiset tunnelmat Stairways\'n topissa olivat korkealla.

Parhaat laskut, ja lumet, löytyivät Stairwaysiltä ja Mt.Geleltä, joissa saimme pöllyttää kylmää puuteria. Yllättävää sinänsä, sillä dumpista oli aikaa jo muutama päivä. Kelit ovat olleet vuoden tähän asti kylmimmät ja satanut lumi on säilynyt sulamattomana jopa Genevessä.

Parhaimman laskun tittelin saa kuitenkin pikku-Phantom (Le Petit Phantom - kuten kurua itse kutsumme, sillä oikea nimi ei ole tiedossa), jonka korkkasimme porukalla. Tai oikeastaan kurun korkkasi joku paikallinen reikäpää, joka seurasi paikalle meidän latua pitkin - yksin ja ilman piipparia. Minkälainen urpo edes laskee offareita ilman asiaan kuuluvaa varustusta? Vaikka omalla vastuulla aikoi mennä, niin pelastamaanhan sitä olisi joutunut, jos jotain olisi tapahtunut. Tämä pitäisi mielestäni myös ottaa huomioon. Vaikka uhmaakin vain omaa onneaan, voivat muut paikalla/lähellä olevat joutua ikävään tilanteeseen.

Välillä täytyy oikein pysähtyä katselemaan maisemia.

Mt.Gelelle kiipesin ensimmäistä kertaa elämässäni. Ylös kävelimme valmista polkua pitkin. Tämä helpottaa ensimmäisenä kulkevan työtä huomattavasti. Polku vaan oli tehty hieman oudosti, sillä se kulki koko matkan harjanteen reunalla. Huomattavasti turvallisempi reitti olisi ollut esim. viisi metriä sivussa. Sukset selässä kiivetessä tasapaino voi yllätäen herkkyä, eivätkä lumen alla piileskelevät liukkaat kivet asiaa auta.

40 min haikin jälkeen Mt.Gelellä.

Jonkin verran jäi harmittamaan, ettei ihan toppiin asti kivuttu. Laskimme Gelen taakse ja topitus, joka olisi vienyt 20 lisäminuuttia, olisi ollut \"turhaa\" työtä. Todennäköisesti koko matkan huipulle (3030m) saan vielä joskus kiivetä, joten ei siitä enempää.

Mt.Fortin perusbäkkärin lumitilannetta voi arvioida tästä.

Loppuun täytyy vielä todeta, että uusi taktiikkani lomien suhteen näyttäisi toimivan hyvin. Miksi mennä viikoksi tai kahdeksi vuorille, jos laskemiseen ei käytä kaikkia päiviä? Lepopäivinä voi tehdä töitä ja siten säästää lomapäiviä hiihtopäivien maksimoimiseksi.