Omalta kohdaltani pääsiäismaanantain hiihdot olivat kevään viimeiset. Liikut, hiihdot ja kiikut ovat muutenkin lukossa noin kuudesta kahdeksaan viikkoon, mikä on polven kuntoutumiseen tarvittavan ajan arvioitu kesto.
Arttu kirjoittaa jutussaan "mukavasta polvenvääntölumesta" hieman turhankin osuvasti. Sillä siinä vaiheessa - ensin kunnolla pannutettuani - hiihtelin väännetyllä, sekunti sekunnilta turpoavalla polvella. Viimeiset pari sataa korkeuserometriä olivat jo tuskaisia. Sen jälkeen kävelykin oli hidasta ontumista. Pahimmillaan kivut ja turvotus olivat illalla ajettuani Verbieristä Geneveen. Kävely parkkipaikalta kotiovelle otti arviolta 15 minuuttia. Kaikki tavarat jouduin jättämään auton perään, jotta saisin edes itseni raahattua sisälle.
Kuulostaa pahemmalta kuin se onkaan. Polvi turpoaa helposti jo pienestä iskusta ja iltaan mennessä voi tuntua kuin polvi olisi telottu pahemman kerran. Oli siis täysin odotettavissa, että illalla elo on tuskaista. Tiistai aamuna turvotus oli jo enimmäkseen laskenut ja kävely ontuen onnistui taas. Tie vei sairaalaan, jossa tutkmuksien jälkeen todettiin vasemman polven sisäpuoleisen ligamentin (sidekudoksen) lievästi revenneen. Polvi korsettiin (pidettävä päivin öin), fysioterapiaa 2 kertaa viikkossa viiden viikon ajan sekä lepoa ja ehdoton hiihtokielto. Leikkaukselta vältyttiin.
Tässä Artun ottamassa kuvassa Miku hiihtää juurikin samaisessa kohdassa, jossa itse muutama sekunti myöhemmin menetin toisen suksen ja sitä kautta myös jäljelle jääneen suksen hallinan. Polvi vääntyi kuperkeikan heitossa.
Kommentit