Viikonloppuna avasin vihdoin hiihtokauden Sveitsin Verbierissä. Lomaviikkoni aikana satanut läntisten alppien ensilumi oli käynyt jo vähiin ja varsinkin rinteiden ulkopuolella oli lohduttoman näköistä. Tavoitteena olikin siis vain saada kauden kaksi ensimmäistä hiihtopäivää alle. Ensimmäinen alppi- ja toinen telemark-suksilla. Tavoitteet ylittyivät komeasti, kun lähes-paikallinen, vanhankoulun hiihtopummi Seba (aloitti hiihtopummina Verbierissä 80-luvun puolessa välissä, pitää nykyisin toimistoaan ko. laaksossa) vei meidät 40-vuotiaan puuterivaistonsa avuin polven syvyiseen pehmeään. Ei siinä voinut kuin hymyillä. Harvemmin hiihtokausi avataan tuollaisilla laskuilla. Toisena päivänä pehmeää lunta pöllyteltiin lähinnä Mont Fortin (3330m) huipulta laskevan rinteen vieruksilla telemarkaten. Kauden ekat 'pannut' otin kumpareikossa, joka ei onneksi ollut vielä pahimmillaan.


Reilun vuoden olen asustellut mukavassa yhteisössä, joka on koostunut kolmesta suomalaisesta ja yhdestä itävaltalaisesta, joka on kerran vaihtunut matkanvarrella. Suomalaisten kanssa ollut mukava ja helppo asua, kun minkäänlaiset kulttuurierot tai muut jännitteet eivät kotirauhaa riko. Ei sillä, että itävaltaisten kanssakaan olisi mitään ongelmia ollut. Tänä aamuna Suomi-jengimme ennalta tiedetty hajoaminen alkoi Antin lähtiessä takaisin Suomeen leikkimään kotia tyttöystävänsä Marinan kanssa. Tammikuun lopussa lähtee myös Janne. Saas nähdä mihin suuntaan elämä tässä asunnossa sitten muuttuu. Joka tapauksessa, Antille ja Marinalle onnea matkaan ja uuteen kotiin!