Auringon viime säteet kohtaavat vielä Mt.Blancin. Kuvan otin pyöräillessä Juralle.
Helatorstain kunniaksi oli suunniteltu 4 päivän kiipeilyreissu eteläiseen Ranskaan. Kuitenkin tiistaina kiipeillessä pamahti sormesta jänne. Ei mitään vakavaa sinänsä, mutta kiipeilykielto sai parin viikon jatkon. Reissukin peruuntui siinä samalla.
Kotikylän raitilta lauantaiaamuna leipomosta palatessani.
Polven kanssa onnistui vielä reenata, koska leukojenvetely ja sormilaudassa roikkuminen olivat mahdollisia aktiviteetteja. Ja vieläpä erittäin hyvää reeniä. Nyt, kun sormessa on pipi, täytyy nuokin rimpuilut jättää pois. Nyt haasteena onkin löytää tekemistä kunnes sormi on jälleen kunnossa. No, ei se kyllä hirveän vaikeaa ole.
Kotipiha. Ylin parveke on mun parveke.
Helatorstai sää oli sateinen ja kylmä. Koko päivä meni television ääressä. Vähän tein tosin töitäkin, jotta perjantaina voisin jättää toimiston aiemmin. Perjantaina alkoikin Jura-vuoren kaksipäiväinen valloitus. Oikea valloitus eli kotoa asti ilman autoa. Ensin pyörällä n. 800 metriin parkkialueelle, josta jatketaan jalan vuoren huipulle 1717 metriin - yhteensä 1300-1400 metriä vertikaalia.
Idyllistä vuoristomaisemaa Juralta.
Mie kun en ole mikään teräsmies, suoritin tehtävän kahdessa osassa - perjantaina pyöräilin parkkialueelle ja lauantaina palasin sinne autolla, minkä jälkeen kävin jalan topissa. Pyörällä ylös pääsi nätisti, vaikkakin alussa luulin kuolevani jo ennen kuin pääsin serpentiinitielle. Loppu oli kuitenkin helppoa ja maisemat maistuivat - auringonlasku oli kaunis. Alaspäin ajaessa pääsi vauhdin hurmaan, mitä ei olekaan tapahtunut sitten pääsiäisen viime hiihtojen.
ChamJam-posselle tiedoksi, että keppi a.k.a. Majava oli asiaan kuuluen mukana. Taustalla jälleen Mt.Blanc.
ChamJam-posselle tiedoksi, että keppi a.k.a. Majava oli asiaan kuuluen mukana. Taustalla jälleen Mt.Blanc.
Lauantain osuus oli helppo vaellus toppiin. Ennätysaika viime vuodelta on niukasti yli tunti ylös. Tällä kertaa kuitenkin olin liikkeellä rauhallisin elkein kuvia räpsien. Yleensä keikka Le Reculetille (1717m) vie yhteensä noin kaksi tuntia autolta autolle. Tänään halusin kuitenkin käyttää aikaa enemmän myös huipulla. Päädyin kävelemään yhteensä yli neljä tuntia.
Toisella puolen.
Toisella puolen.
Yo. kuvassa pikku mökki ja lampi. Aiemmin olin ajatellut mökin olevan laavu, mutta se olikin tönö eli murju. Tekolampi vuoren huipulla on aika outo ilmestys - ainakin minulle. Lähempää katseltuna selvisi, että sitä käytetään sammakoiden kutualtaana. Näin ainakin päätin nähtyäni isot mötkäleet altaan pohjalla.
Tekoallas olikin sammakoiden kutupaikka. Isompia sammakoita en ole eläissäni nähnyt.
Ajan kanssa tutun vuoren ja vaellusreitin saa tuntumaan uudelta ja viehättävältä. Seikkailtuani molemmin puolin vuoren harjannetta näin paljon maisemaa, joka aiemmin on jäänyt näkemättä. Samatkin maisemat voivat näyttää aivan toiselta kun vinkkeliä hieman vaihtaa. Kuulostaa oikeastaan aika hyvältä elämänohjeelta.
Geneve-järvi eli Lac Leman. Taustalla taas noita alppeja.
Oikeastaan seikkalulle oli syynsäkin. Olin kuullut puhetta luolasta huipulla. Luolaa en löytänyt, mutta hienoja kallioita (tosin ei kiipeilykelpoisia) löytyi ihmeteltäväksi. Erästä jyrkännettä lähempää tarkastellessani löysin hienoja hiihtolinjoja. Ainoa miinus on laskun päätyminen toiselle puolen vuorta. Tarvitsisi kyydin pois. Ehkä tuonne voisi joskus kuitenkin yrittää suksineen kavuta.
Hiihtolinjoja ensi kaudelle.
Vielä yksi hiihtoränni.
Hiihtoreittejä ja kallioita ihastellessa unohtui sään tarkkailu kokonaan. Luvassa olisi ukkosmyrskyä illaksi. Palattuani takasin hiihdoilta huomasin ukkospilvien olevan jo kohdalla. Alaspäin ja kovaa. Tosin hätä ei ollut tämän näköinen. Ukkosrintaman kapuaminen vuoren ylitse vie aikaa.
Ukkospilvet pistivät vipinää kinttuihin. Pelastuin täpärästi.
Kommentit