Kolmisen viikkoa vierähtikin tässä ilman blogin päivitystä. Suoraan sanottuna kelit oli syvältä eikä hiihtokaan siis hirveesti maistunut. Jokin muu maistui kyllä ja viikonloput menivätkin sitten vähän 'ohi'. Sunnuntaihiihtoa toki tuli harrastettua. Viime viikonloppuna kuitenkin lumitilanne parantui huomattavasti ja hiihtointokin palasi. Tässä muutama kuva viimeiseltä kahdelta viikonlopulta - Verbierissä luonnollisesti.
Aino kipuaa Grand Couloir'n yläosassa. Tästä emme kuitenkaan alas hiihtäneet, vaan suuntasimme toiselle puolen harjannetta.
Aino ja Midas valmistautuvat hiihtoon kevyen haikin päätteeksi.
Aina koko matkaa alas ei voi hiihtää. Tällä kertaa hiihdon esti suuri maanvyöry, joka oli vienyt mukanaan tien, jota pitkin eräältä laskupaikalta poistutaan.
Seuraavaksi ihka oikeita hiihtokuvia iän ikuisten haikkauskuvien sijaan. Alla olevat kuvat on ottanut Midas, joka vietti Verbierissä viimeisen kuukauden (mikä oli tietysti virhe, kun kausihan on vasta aluillaan).
Lauantaina pehmyttä lunta pääsi jo pöllyttelemään, vaikka parhaat kelit ovatkin vasta alkamaisillaan.
Lumisateen jälkeen suuntamme usein metsiin.
Kivaa se vaan on, vaikka Midaksen kanssa asiaa mietittyämme emme ihan täysin pystyneet selittämään miksi.
Hölmöä hommaa. Mäkeä alas ja lumi senkun pölisee. Silti tästä hommasta vois vaikka vähän maksaakin.
Tätä juttua saatan päivittää vielä tässä tulevina päivinä. Ellen sitten pakene vuorille. Lunta siis tulee koko ajan lisää ja toimistossa istuminen käy päivä päivältä raskaammaksi. Varsinkin, vilkaistuani Artun blogista viimeiset lumi-/hiihtoraportit.
Kommentit