Sekä viime että toissa viikonloppuna lähdettiin kylmiä syyskelejä pakoon etelään. Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna otimme viiden hengen porukalla perjantain vapaaksi ja suuntasimme Marseillen suuntaan kuuluisaan kiipeilykohteeseen nimeltään Buoux.
  Saavuimme Buouxiin myöhään torstai-iltana. Huomattuamme kaikkien leirintäalueiden olevan kesäkauden päätyttyä suljetut etsimme teiden varsilta sopivaa levikettä leirillemme. Buouxin alueella leiriytyminen muualle kuin leirintäalueelle on ehdottomasti kiellettyä. Tietty meillä ei juuri muutakaan vaihtoehtoa ollut, joten nukuimme kesämakuupusseissamme auton vieressä. Yö oli yllättäen erittäin kylmä. Lämpötila laski nollaan asti. Itse nukuin tuona yönä ehkä kolme minuuttia. Aamulla olin jäässä ja tärinöissä, mutta valmis päivän kiipeilylle.
   Päivän valossa kallio oli helppo löytää. Se oli niin massiivinen, ettei suurempaa suunnistus taitoa tarvittu. Kiipeilyhimot nousivat taivaisiin sillä hetkellä kun kallio avautuivat eteemme. Näillä mestoilla kiipeäisimme seuraavat kolme päivää.


Toisen yön yövyimme teltassa, kun löysimme leirintäalueen, jonka portit olivat auki. Leirintäalue oli suljettu, mutta leirintäalueelle pääsyä ei ollut estetty. Kyselimme siellä olevilta leiriläisiltä lupaa yöpyä ja saimmekin sen eräältä siellä paljon majailevalta mieshenkilöltä. Hänen mukaan omistajat palaisivat lauantaina ja jatkosta voisimme keskustella heidän kanssaan. Tällä kertaa pystytimme teltat, koska jo illalla oli tuulta ja ehkä teltassa olisi vähän lämpimämpää. Vähän lämpimämpää oli. Kolmannen - viimeisen - yön vietimme kallioiden lähellä sijaitsevassa majatalossa. 15 EUR/hlö. Ei paha hinta, varsinkaan kun leirintäalueelle palaaminen olisi todennäköisesti tarkoittanut kahdesta yöstä maksamista. Minun omaatuntoa ei kolkuta tällainen rahansäästö.


Kiipeily Buouxissa oli käsittämättömän hienoa. Kalliot olivat kalkkikiveä (limestone) niin kuin täällä päin enimmäkseen ovat. Lisäksi löytyy toki graniittia ja kneissiä, yleensä ylempää. Kalkkikivikallioiden reiteillä on usein paljon "poketteja" ja isohkoja otteita ja kivenlaatu on erittäin sormiystävällistä. Niinpä kolmen päivän mittainen kiipeilyreissu ei ole ollenkaan huono ajatus. Kalkkikiven riesa taas on kiillottuminen, joka vaivaa enimmäkseen helppoja reittejä aina kuutosen alkupäähän asti.
   Itse kiipeilin norjalaisen Olan ja brittiläisen Kieranin kanssa. Lisäksi reissussa oli mukana ruotsalainen Erik ja puolalainen Michael. Keskityimme onsight-kiipeilyyn, jotta näkisimme ja kokeilisimme mahdollisimman paljon uudessa paikassa. Vaikeimmat kiipeämäni reitit olivat kuutosen loppupäätä ranskalaisella greidaussysteemillä. Havittelemani 6c onsight jäi vielä odottelemaan.