Takana jälleen pitkä viikonloppu. Tällä kertaa en suostunut jäämään kotiin, kuin pahainen kehäraakki, jota ei enää huolita reissuun mukaan. Niimpä suuntasimme Midaksen ja Nilsin kanssa lauantaiaamuna Orpierreen, jonne yksi autollinen meän porukkaa ajoi jo perjantai-iltana. Perille pääsimme puolen päivän jälkeen ja kahvitauon jälkeen ensin topon ostettuamme suuntasimme kallioille.
Midas, joka siis asuu nykyään meillä täällä St.Genis'ssä. Taustalla Orpierren kalkkikivikalliota.
Orpierressä kiipeilykalliot ovat lyhyen kävelymatkan päässä kylästä. Auton voi jättää joko leirintäalueelle, joka sijaitsee kylän välittömässä läheisyydessä, tai kirkon lähellä sijaitseville parkkialueille. Kylästä löysimme yhden pienen ruokakaupan, kiipeilykaupan, ravintolan ja touristi-infon.
Nils ja Midas tutkivat topoa. Taustalla eräs Orpierren multipitch-kiipeilykohteista.
Suuntasimme lähimmälle sekrotille, josta löysimme samoin tein Erikin, Michalin ja Matteuszen. Jätkillä olikin jo tiukka työstö käynnissä, kohteina reitit vaikeudeltaan 7a+ ja 7b. Itse kiipesin lämppäriksi 6a:n ja 6c:n, jonka jälkeen kokeilin 7a+:n muuveja. Siinä vaiheessa sainkin todeta, että kiipeilyt tältä erää ovat ohi. Sormi ei ole vielä kunnossa, eikä taida ihan heti ollakaan. Turvonneen sormen kans vietin sunnuntain vain muiden kiipeilyä katsellen. Sunnuntai-iltana ajoimme siis takaisin Geneveen. Yksi päivä kiipeämättä tollaisilla mestoilla on kyllä tarpeeksi.
Vanhuksen täytyy valmistautua huolella ennen kiipeilyä. Toi heviletti lähti muuten eilen.
Täytyisi kai sanoa, että vituttaa. Kohta kaksi kuukautta on mennyt, kun viimeksi olen voinut kunnolla kiivetä yhtä 7a boulderia lukuunottamatta. Sen ehdin kiivetä polven tervehtymisen ja sormen loukkaamisen välissä. Ei sillä, että polvi vielä kunnossa olisi, mutta kiipeilyyn se on jo valmis. Hiihtämään sillä ei vielä voi. Ei sitä lunta kyllä siihen tarpeeksi satanutkaan.
Orpierren kylä ei ole suuren suuri. Pienen kokonsa myötä tunnelma kiipeilykylässä lämmin.
Joka tapauksessa oli mukavaa edes käydä katsomassa, kun muut kiipesivät kovaa. Sitä paitsi reissussa on aina kivaa ja teltassa saa hyvät unet. Olut, viini ja pizza, jotka nautiskelimme Orpierren ravintolassa, olivat kiipeilykulttuuria parhaimmillaan. Omat kokkailut saimme jättää väliin unohdettuamme ruokakassin keittiön lattialle lauantaiaamuna.
Erik kiipeämänsä 7b-reitin alussa. Matteusz varmistaa ja Michal kannustaa.
Reissun kruunasi jälkikäteen kuultuamme, että Genevessä oli satanut koko viikonlopun ajan vettä. Orpierressä sitä satoi ainoastaan reippaissa kuuroissa, jotka eivät juuri ehtineet kiipeilyä ja muuta toimintaa haittaamaan.
Kommentit